JÄTEKATOKSET -- JÄTEAIDAT -- JÄTTEET -- KATOKSET
Hakemistoon
Edellinen sivu
Seuraava sivu
Kuvia katoksista
ja aidoista
Teksti ja kuvat: Merja Kihl Jätehuoltoa koskevat määräykset ovat muuttuneet viime vuosina paljon. Isoveli EU on antanut direktiivejä muun muassa kaatopaikkojen rakenteista ja jätemateriaalien kierrätyksestä. Suomen kunnilla on kuitenkin vielä vapaus antaa jätehuoltomääräyksiä omilla alueillaan. Lopputuloksena on määräysviidakko: jossakin päin Suomea ollaan tarkkoja, toisaalla hieman hölläkätisempiä. Lisääntyvien jäteastioiden myötä taloyhtiöt joutuvat ehkä laajentamaan jätekatoksiaan – omalla kustannuksellaan.
Jätehuoltomääräykset ovat kuntakohtaisia. Ne riippuvat siitä, miten jätteet voidaan alueella käsitellä. Lisäksi jätehuoltomääräykset muuttuvat jatkuvasti.
– Pääkaupunkiseudulla uusimmat jätehuoltomääräykset tulivat voimaan 1.9.2005, mutta niissä oli siirtymäaikoja. Esimerkiksi kartonkia on pitänyt kerätä vasta vuoden 2006 alusta, selvittää Lassila & Tikanojan (L&T) ympäristönhuollon asiantuntija Johanna Krabbe.
Lassila & Tikanojan asiakaskuntaan kuuluu sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä.
– Jätteitähän syntyy joka paikassa. L&T tyhjentää kerrostalojen, omakotitalojen ja kesämökkien sekä teollisuuden ja palvelukiinteistöjen roska-astioita, Krabbe luettelee.
Lajiteltavien materiaalien määrä kiinteistöissä voi olla hyvinkin suppea.
– Tosin joissakin taloyhtiöissä saattaa asua valveutunutta väkeä, joka haluaa vähentää kaatopaikkajätteen määrää. Tällaisissa kiinteistöissä jätteet lajitellaan tarkemmin kuin määräykset vaativat. Se säästää ympäristöä ja monesti myös vähentää taloyhtiön kustannuksia, koska kaatopaikkajäte on kalleinta jätettä.
Valtaosa jätteistä
saatava hyötykäyttöön
Suomella on valtakunnallinen jätesuunnitelma. Sen mukaan 70 prosenttia jätteistä pitäisi saada hyötykäyttöön.
– Kotitalouksien jätteistä käytetään nyt hyödyksi vähän yli 40 prosenttia. Se ei ole kovin hyvä luku. Kotitalouksissa voitaisiin lajitella jätteet huomattavasti paremmin kuin nykyisin.
Jätehuoltomääräyksissä on lajitteluvelvoite: osa jätteistä pitää lajitella erikseen. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun määräysten mukaan kiinteistöissä, joissa on vähintään kymmenen asuntoa, tulee lajitella biojätteet erikseen. Jos asuntoja on vähintään 20, myös keräyskartonki pitää lajitella erikseen.
Helsingin Munkkiniemen, Munkkivuoren ja Niemenmäen alueilla on parhaillaan kokeiltavana kiinteistökohtainen lasin- ja pienmetallinkeräys, joka jatkuu ainakin vuoden 2006 loppuun.
Tarkoituksena on selvittää, kannattaako väritöntä lasia kerätä kiinteistöiltä. Alueen kerrostaloissa on kiinteistökohtaiset keräysastiat, mutta pientalot vievät lasi- ja metallijätteet alueellisiin keräyspisteisiin.
Värittömästä pakkauslasista tehdään yleensä uutta pakkauslasia ja värillisestä lasivillaa.
Krabben mukaan lasin lajittelussa ja pakkaamisessa pitäisi olla hyvin tarkka.
– Yksi posliinikuppi kuormassa voi pilata kokonaisen lavallisen jätelasia.
Myös VTT on mukana hankkeessa tutkimassa lasinkeräyksen logistiikkaa. Kokeilussa käytetään jätteenkeräysautona kaksikammioautoa, jonka toiselle puolelle kerätään lasijäte ja toiselle pienet peltipurkit. Lassila & Tikanoja hoitaa kuljetukset Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) toimeksiannosta.
Samalla selvitetään, onko tämäntyyppisen yhdistelmäauton käyttö keräyksissä ylipäätään järkevää. Useimmiten esimerkiksi seka- ja biojätettä ei kannata kerätä samalla autolla, koska erityyppisiä jätteitä kertyy kiinteistöistä eri tahtiin.
Biojäte pois kaatopaikoilta
L&T kerää kaikenlaista jätettä. Kotitalouksissa syntyvistä erikseen kerättävistä jätteistä painavinta on biojäte. Sitä paitsi biojätettä kertyy runsaasti.
Myös kuitupohjaisia materiaaleja syntyy paljon. Koko jätemäärästä kummankin osuus on noin 30 prosenttia. Kuiduista valtaosa on paperia ja kartonkia. Loppuosa on lasia, metallia, sähköelektroniikkaromua sekä muuta ongelma- ja kaatopaikkajätettä.
Biojätteet kompostoidaan.
Krabben mukaan biojätteet ovat alan yrityksille haasteellisia, sillä biojätteen käsittelylaitokset ovat erilaisia eri seuduilla eikä kaikissa Suomen kunnissa ole lainkaan omia kompostointilaitoksia. Pääkaupunkiseudulla biojätteet viedään Ämmässuon jätteenkäsittelykeskukseen.
– Nyt kunnat ovat alkaneet tehdä yhteistyötä. Pyritään siihen, että biohajoavaa jätettä toimitettaisiin kaatopaikoille nykyistä vähemmän.
Biohajoavia jätteitä ovat varsinaisten biojätteiden – kuten elintarvikkeiden – lisäksi myös pahvi, paperi, kartonki ja puu. Krabben mukaan niitäkään ei pitäisi viedä kaatopaikalle, koska ne tuottavat kaatopaikalla metaania.
– Biojätteet houkuttelevat kaatopaikalle myös erilaisia haittaeläimiä, kuten rottia. Kun biojätettä ja sekajätettä viedään samalle kaatopaikalle, syntyy lisäksi hajuhaittoja.
Määräyksiä on myös puutavaran erilliskeräyksestä. Käytännössä ne tosin koskevat lähinnä rakennusteollisuutta ja työmaita.
Jätteiden vastaanottoon
tarvitaan ympäristöluvat
Lassila & Tikanojalla on Krabben mukaan useita kierrätyslaitoksia, jotka voivat ottaa vastaan monia erilaisia materiaaleja. Laitoksilla materiaalit käsitellään siten, että niitä voidaan käyttää hyödyksi.
L&T:n kierrätyskeskuksissa jätteet jälleenkäsitellään sen mukaan, mitä materiaalia ne ovat.
– Esimerkiksi Keravan kierrätyslaitokselle tulee monenlaista energiajaetta. Kaikki kuormat tarkistetaan ja katsotaan, onko joukossa jotakin sellaista, mitä ei saisi olla. Jos lasti tulee yritykseltä, sille raportoidaan kuvien kera, miten hyvin tai huonosti jätteet on lajiteltu.
– Tarkistamisen jälkeen kaikki energiajae murskataan ja murskeen joukkoon sekoitetaan puuhaketta. Sen jälkeen tehdään polttokokeita. Sitten tuote toimitetaan voimalaitoksille, joilla on lupa sen polttamiseen, Krabbe kuvaa.
Keravan kaltaisia laitoksia L&T:llä on myös Oulussa ja Turussa.
Ympäristöluvat sanelevat, kuinka paljon jätettä kukin laitos saa vastaanottaa.
– Toistaiseksi kaikki kapasiteetit ovat olleet riittäviä, Krabbe vakuuttaa.
Jäte käsitellään ja toimitetaan eteenpäin varsin nopeasti.
– Energiajae toimitetaan voimalaitoksille oheispolttoaineeksi. Pahvit menevät puolestaan kuituteollisuudelle ja lasit lasiteollisuudelle.
YTV:llä useita erilliskeräyksiä
Kansalliset jätehuoltomääräykset perustuvat jätelakiin, mutta yksityiskohdista päätetään paikallistasolla.
Kiinteistön haltijan velvollisuutena on hankkia keräyspaperia varten erillinen astia. Asukkaat voivat myös viedä lehtensä ja muun keräyspaperinsa yleisiin ilmaisiin kierrätyspisteisiin.
– Kun jätelaki muuttui, paperinkeräykseenkin tuli tuottajavastuuta. Kunta ei voi enää antaa määräyksiä paperinkeräyksestä samalla tavalla kuin aikaisemmin, kertoo suunnittelupäällikkö Kalevi Lahtinen YTV:n jätehuolto-osastolta.
– Ennen sanottiin selvästi, että jos kiinteistössä on viisi asuntoa, siellä pitää olla erillinen paperinkeräysastia. Nyt kun paperinkeräys on tuottajien vastuulla, kunta ei voi sanoa enää niin. Sen sijaan todetaan, että sekajäteastiaan ei saa laittaa paperia.
Jätteiden lajittelu pääkaupunkiseudulla alkoi Lahtisen mukaan jo 80- ja 90-lukujen vaihteessa, jolloin Espoon Matinkylässä ruvettiin kokeilemaan biojätteen erilliskeräystä. Pahvinkeräys alkoi suunnilleen samaan aikaan.
– Alkuaikoina YTV hoiti pahvinkeräystä melko laajalti, ja pahvipaalaimia oli vuokralla parhaimmillaan kuutisenkymmentä. Suuret pahvinkeräysasiakkaat ovat sittemmin järjestäneet omia keräyksiään tai tehneet sopimuksia yksityisten pahvin- ja paperinkeräysyritysten kanssa. Nykyään YTV kerää pahvia lähinnä sellaisista kiinteistöistä, jotka eivät tuottonsa puolesta kiinnosta suuria yksityisiä kerääjiä.
Pääkaupunkiseudulla YTV järjestää asuinkiinteistöjen seka- ja biojätteen kuljetuksen ja keräyksen. Sellaisten jätteiden keräyksestä kaikilla pääkaupunkiseudun kiinteistöillä on määräysten mukaan oltava sopimus YTV:n kanssa.
– Nykyisin YTV:llä ei ole yhtään omaa jäteautoa. Kaikki kuljetukset kilpailutetaan ja ostetaan yksityisiltä yrityksiltä: L&T:ltä, SITA:lta, SOL:lta ja Tapiolan Lämmöltä, Lahtinen mainitsee.
– Pyrimme myös selvittämään, millaisten jätteiden erilliskeräys on järkevää. Meillä oli jo viime vuonna energiajakeen keräyskokeilu, ja se jatkuu edelleen. Energiajaetta kerätään erityisesti koulukiinteistöistä.
Energiajakeen kerääminen on kallistunut jonkin verran. Tämä johtuu EU:n jätteenpolttodirektiivistä, minkä johdosta savukaasuja aiheuttavien teollisuuslaitosten on pitänyt investoida savukaasujen puhdistimiin ja vastaaviin päästöjä ehkäiseviin laitoksiin.
– Viime aikoina tosin kerätyn energiajätteen vastaanottopaikat ovat samasta syystä vähentyneet. On vielä epäselvää, jatketaanko energiajakeen keräämistä, Lahtinen sanoo.
– Toisaalta jos polttolaitokset tulevaisuudessa yleistyvät – kuten varmaankin käy – se voi vaikuttaa jätteiden lajitteluun. Jätteenpolton vastustajat uskovat, että jos jätettä ruvetaan polttamaan, lajittelu vähenee.
VVO kokeilee keskitettyä
kartongin- ja paperinkeräystä
Monissa kiinteistöissä pahvinkeräys on tehostumassa. Esimerkiksi VVO antoi vuodenvaihteessa 2005–2006 kiinteistöilleen uudet ohjeet, joiden mukaan Keski- ja Itä-Uudellamaalla sekä pääkaupunkiseudulla siirrytään keskitettyyn kartongin- ja paperinkeräykseen.
Keski- ja Itä-Uudellamaalla VVO:n keskitetty kartonginkeräys alkoi kokeiluluontoisena joulukuussa 2004. VVO teki tuolloin yhteistyösopimuksen Papros Oy:n kanssa. Marraskuussa 2005 käynnistettiin vastaava keräily pääkaupunkiseudulla.
Pilottialueella keräilyssä oli mukana 127 kiinteistöä ja vähän vajaat viisi tuhatta huoneistoa.
– Kun pääkaupunkiseutu tuli mukaan, niin lähes puolet VVO:n kiinteistöistä eli noin 18 000 VVO:n vuokra-asuntoa kuuluu keskitetyn keruun piiriin, kertoo VVO:n ympäristöasiantuntija Kari Mähönen.
Aikaisemmin VVO:lla oli pääkaupunkiseudulla kartongin ja paperin talteenotossa seitsemän eri toimijaa. Uuden sopimuksen myötä Papros hoitaa kaikki keräykset.
– VVO:lla on valtavasti kiinteistöjä, joten on helpompi sopia asioista yhden kuin seitsemän yrityksen kanssa, Mähönen arvioi.
Pilotiksi valittu Keski-Uusimaa oli haasteellinen alue. Siellä isännöi Järvenpään Kotikeskus. Se hoitaa kiinteistöjä kahdeksassa kunnassa, jotka sijaitsevat sekä Keski- että Itä-Uudellamaalla.
– Pitää tuntea kahdeksan kunnan jätehuoltomääräykset, Mähönen muistuttaa.
– Jokaisessa kunnassa on omanlaiset käytäntönsä. Ajattelimme, että jos järjestelyt toimivat näissä kunnissa, niin miksei sitten vähän yhtenäisemmälläkin pääkaupunkiseudun alueella.
Kuntakohtaiset jätehuoltomääräykset ovat suuri haaste VVO:lle.
– VVO:lla on alueellisia kotikeskuksia 11:llä ja vuokrakohteita 58:lla eri paikkakunnalla. Olemme koonneet tietoa siitä, millä tavoin jätteiden keräys on järjestetty eri alueilla. Nyt kuntiin tuli uusia erillisiä määräyksiä, joten taulukot olisi taas päivitettävä. Aika hyvin olemme kuitenkin pystyneet tähän haasteeseen vastaamaan, Mähönen toteaa.
Alueista Turku on poikkeustapaus, koska siellä on toimiva jätteenpolttolaitos.
– Turussa on kerätty energiajaetta jo kauan, samaten lasia ja metallia jonkin aikaa. Myös Oulussa lasin ja metallin keräys on jo käynnissä.
– Muutama kunta on tehnyt äskettäin päätöksen siitä, että lasin ja pienmetallin keräys tulee pakolliseksi myös kiinteistöissä. Se on kuitenkin tuonut heti tilaongelmia. Hyvin harvalla kiinteistöllä on valmiit tilat näin monen jakeen keräämiseen, Mähönen epäilee.
Jätekatosten laajennukset
taloyhtiöiden maksettavaksi
Jotta jätteiden lajittelu sujuisi mallikkaasti, tarvittaisiin omat astiat biojätteille, paperille, keräyskartongille, lasille, energiajakeelle ja sekajätteille.
Kuuden erilaisen jätelajin keräysastiat eivät aina mahdu taloyhtiön jätekatokseen. Tiheästi rakennetuilla alueilla tontit ovat pieniä, joten katoksia laajennettaessa voi tulla puutetta tilasta.
Mähönen arvioi, että jätekatosten kunnostuksista on tulossa suuri urakka taloyhtiöille lähitulevaisuudessa.
– Uudet määräykset ovat jo aiheuttaneetkin tilanteita, joissa kaikki tavarat eivät enää mahdu jätehuoneisiin. Kunnostustöihin ei saa edes mitään avustuksia, ne menevät talon omaan piikkiin, Mähönen harmittelee.
– Jätekatosten kunnostustyöt on hoidettava normaalin perusparannusbudjetin puitteissa. Kuitenkin talossa on yleensä kiireellisempääkin korjattavaa kuin jätekatokset – vaikkapa vuodot kylpyhuoneissa.
Mähösen mukaan VVO:ssa otetaan jätekatosten uusimisen yhteydessä huomioon tarvittavien uusien jäteastioiden määrä.
Tuhopolttojen uhkan vuoksi jätepisteet on myös sijoitettava riittävän kauas kiinteistöstä, joten kovin suurille jätekatoksille ei yksinkertaisesti ole tilaa. Esimerkiksi yksittäisen 240 litran ja 600 litran jäteastian turvaetäisyys on neljä metriä. Jäteastiarivistö ja jätekatos on turvallisinta sijoittaa vähintään kahdeksan metrin päähän rakennuksen seinästä
Jätekatokset kannattaa lukita huolellisesti ja valaista hyvin. Tällöin asiattomat eivät pääse tiloihin. Etenkin keräyspaperiastiat kiinnostavat tuhopolttajia.
– Parhaillaan on rakenteilla eräs sellainen kohde, jossa jätekatos joudutaan viemään aivan kiinni rakennukseen. Kyseessä on kuitenkin betonielementtirakennus, joten paloturvallisuus on kunnossa.
– Paloviranomaiset ratkaisevat, annetaanko laajennetuille katoksille uudet rakennusluvat vai ei. Todennäköisesti katoksen rakennusmateriaaleja joudutaan joissakin tapauksissa vaihtamaan. Pyrimme pitämään roskakatokset saman ilmeisinä kuin ne ovat olleet tähänkin asti, mutta ainahan se ei onnistu, Mähönen huomauttaa.
– Toivottavasti taloja suunnittelevat arkkitehdit miettivät myös jätehuoltoa, L&T:n Johanna Krabbe huokaa.
YTV:n Kalevi Lahtisen mukaan on kokonaan taloyhtiön vastuulla, rakennetaanko kiinteistöön jätekatos.
– Katos ei ole pakollinen. Jätehuoltomääräyksissä on kuitenkin säädöksiä siitä, millainen jätekatoksen on oltava, jos se rakennetaan. Siinä ei esimerkiksi saa olla kynnyksiä, ja jäteastioille on oltava riittävästi tilaa. Lisäksi jäteastian on oltava kyllin tilava, jotta kaikki jätteet saadaan astiaan ja astian kansi kiinni.
VVO:n Kari Mähösen mukaan kokemukset ovat osoittaneet, että kaikki jätehuoltoon liittyvät astiat pitäisi saada jätekatosten sisään, missä ne ovat paremmin suojassa säältä ja ilkivallalta.
– On erittäin harmillista, jos vaikkapa lasinkeräysastia kaadetaan maahan. Sehän on kapea 240 litran pytty, joten se on helppo kaataa kumoon.
– Toisaalta jos mitä tahansa erilliskeräysastioita on katoksen ulkopuolella, on todennäköistä, että asukkaat heittävät niihin myös sekajätettä, Mähönen huomauttaa.
Lahtisen mukaan astioiden tyhjennystiheys on periaatteessa hyvin vapaasti asiakkaan valittavissa.
– Hinnoittelulla pyritään ohjaamaan siihen, että tyhjennyksiä olisi mahdollisimman harvoin – ehkä kerran viikossa. Tosin esimerkiksi Helsingin keskustan kiinteistöjen pihoille ei millään mahdu niin paljon astioita, ettei jäteauton tarvitsisi käydä paikalla useampia kertoja viikossa, Lahtinen arvioi.
Katoksiin "ilmestyy" ongelmajätteitä
Ongelmajätteet, kuten sähkö- elektroniikkaromu, ovat ongelma sekä kiinteistöille että jätteiden kerääjille.
– YTV:llä on joitakin hankalasti käsiteltävien jätteiden vastaanottopisteitä – ns. sorttiasemia – mutta sähkö- ja elektroniikkaromu on syksystä 2005 alkaen ollut tuottajavastuun alaista. Maahantuojilla ja valmistajilla on velvollisuus järjestää sellaisen romun keräys, Kalevi Lahtinen selvittää.
– Keräysverkon rakentaminen on vielä aivan alkuvaiheissa. Romu toimitetaan YTV:n vastaanottopisteistä Kuusakoski Oy:lle, joka ottaa siitä talteen ainakin metallit. Pienempiä ongelmajätteitä, kuten paristoja ja loisteputkia, otetaan vastaan monilla huoltoasemillakin.
Pääkaupunkiseudulla kiertää – tosin entistä harvemmin – YTV:n ongelmajäteauto, joka ottaa vastaan erilaisia hankalia jätteitä. Suurista jätteistä, kuten televisioista, peritään vähintään 10 euron vastaanottomaksua.
– Tavallinen jäteauto ei saa ottaa mukaan esimerkiksi elektroniikkaromua. Jos sellaista viedään jätekatokseen, se on sitten siellä kunnes isännöitsijä tai huoltomies kuljettaa sen pois, Lahtinen muistuttaa.
– Asukas voi myös tilata YTV:n noutopalvelun 50 eurolla, silloin romut haetaan suoraan kotoa. Tämä systeemi on kehitetty esimerkiksi sellaisia ihmisiä varten, jotka asuvat keskikaupungilla ja joilla ei ole peräkärryä.
VVO:n Mähösen mukaan on hyvin tyypillistä, että pimeän aikana kiinteistön jätekatokseen ilmestyy sinne kuulumatonta tavaraa, esimerkiksi vanhoja televisioita tai huonekaluja.
– Olemme koettaneet tehdä sen varalta erilaista ohjeistusta sekä sopimuksia huoltofirmojen kanssa. Jätehuoneesta romut kyllä kuljetetaan heti pois, Mähönen kertoo.
– Ongelmajätteiden dumppausta on selkeästi vähentänyt se, että taloissa pidetään yleensä aina keväisin yhteiset jätetalkoot. Silloin tuodaan siirtolavat pihaan, ja asukkaat saavat kuljettaa lavalle sellaista tavaraa, jotka ovat heille hankalia jätteitä.
– Lisäksi asukasaktiivit laittavat ilmoitustauluille tiedotteita siitä, milloin YTV:n ongelmajätteiden keräysauto on lähettyvillä.
Mähösen mukaan kartongin erilliskeräyksistä on todennäköisesti hyötyä alentuneina jätekustannuksina.
– VVO:ssa on arvioitu, että kartonkikeräyksen ansiosta jätekustannukset pienenevät noin 80 000 euroa vuodessa. Erilliskeräys vähentää sekajätteen kuljettamisen määrää. Kartonki täytti sekajäteastiat nopeasti, ja vaikka astia ei olisikaan kovin painava, siitä laskutetaan täyden astian hinta.
– Sen sijaan biojätteen erilliskeräyksestä tulee lisäkustannusta, mutta sen kerääminen on pakollista. Määrät ovat vain niin pieniä, että biojätettä kulkee varmasti sekajätteenkin joukossa. Biojätettä lajitellaan pääkaupunkiseudulla tutkimusten mukaan varsin huonosti, Mähönen valittaa.
* * *
< kuvatekstit: >
Lassila & Tikanojan ympäristöhuollon asiantuntija Johanna Krabbe esittelee materiaaleja, joita kiinteistöissä voidaan lajitella hyötykäyttöä varten.
– Biohajoavia jätteitä ei pitäisi viedä kaatopaikalle, koska ne tuottavat siellä haitallista metaanikaasua, Johanna Krabbe huomauttaa.
– VVO:n yhtiöissä uusitaan jätekatoksia kiinteistöjen laajojen vuosikorjausten yhteydessä, jotta kaikki tarvittavat erilliskeräysastiat mahtuisivat katosten sisään tulevaisuudessakin, sanoo VVO:n ympäristöasiantuntija Kari Mähönen.
– Kiinteät jätteenkeräysasemat todennäköisesti yleistyvät. Ongelmajätteen keräysautot kiertävät pääkaupunkiseudulla nykyisin vain kerran vuodessa, kertoo suunnittelupäällikkö Kalevi Lahtinen YTV:stä.
Jätteitä kerätään pääkaupunkiseudulla esimerkiksi SITA Finlandin jäteautoihin.
* * *
< laatikko: >
Kuinka jätteet lajitellaan
Kotikeräyspaperi
- esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehdet, mainoslehtiset, kirjekuoret
® oman asunnon paperikeräysastiaan tai aluekeräyspisteeseen
Keräyskartonki
- esimerkiksi maito- ja mehutölkit sekä kuivaruokapakkaukset
® PITÄISI viedä aluekeräyspisteeseen – missä kaikille on omat astiansa – EIKÄ oman
kiinteistön sekajäteastiaan (suurissa kiinteistöissä on erillisiä astioita pahville)
- taitetun aaltopahvin voi jättää talon pahvirullakkoon tai viedä aluekeräyspisteeseen
Palautuspullot ja -tölkit
- virvoitusjuoma- ja olutpullot sekä -tölkit
® kannattaa viedä kauppaan
Lasi
- värillinen ja väritön lasi on eroteltava
- mukaan EI saa laittaa ikkunalasia EIKÄ posliinia tai keramiikkaa
® aluekeräyspisteeseen (tai Länsi-Helsingin kokeilussa kiinteistön keräyslaatikkoon)
Biojäte
- ruuantähteet, hedelmien ja juuresten kuoret, kahvin ja teen porot, lautasliinat (tms.),
kasvijätteet, koiran tai kissan jätökset
® erilliskeräykseen tai omaan kompostoriin
Lehti/kasvijäte
- lehdet, risut, ruohot, kuolleet kesäkukat
® omaan pihakompostoriin tai biojätteen keräykseen
Ehjät vaatteet ja vanha tavara
- puhtaat vaatteet, kengät, kirjat, lelut, astiat, huonekalut ym.
® kierrätyskeskuksiin, kirpputoreille tai keräyksiin
Metalli
- säilyketölkit, metalliesineet, kodinkoneet (EI televisioita), polkupyörien rungot
® erilliskeräykseen tai kierrätyskeskukseen
Ongelmajätteet
- muun muassa nappiparistot, ladattavat paristot, televisiot, tietokoneen monitorit ja
keskusyksiköt, pienakut, loisteputket, energialamput, akut, jäteöljyt, maalit, liimat, lakat,
myrkylliset kemikaalit, lääkkeet ja kuumemittarit
® vie ongelmajätekeräykseen
Erityisjätteet
® selvitettävä tapauskohtaisesti
(Lähde: VVO)
Hakemistoon
Edellinen sivu
Seuraava sivu
Kuvia katoksista
ja aidoista