KASTEPISTE
Hakemistoon
Edellinen sivu
Seuraava sivu
Kastepisteen
määritelmä: Kastepiste ( kastepistelämpötila ) on se
lämpötila, jossa vesihöyryä sisältävän kaasun suhteellinen
kosteus on 100 %.
Tällöin kaasu ( esim. ilma ) on vesihöyryn kyllästämää,
jolloin haihtuminen ja tiivistyminen ovat tasapainossa.
Suhteellinen kosteus riippuu vesihöyryn absoluuttisesta määrästä jossakin tilavuudessa ( eli absoluuttisesta kosteudesta, yksikkö on esim. g / m3 ) sekä vesihöyryn lämpötilasta.
Kastepiste voidaan
lausua myös vallitsevan vesihöyryn osapaineen ja samaa
lämpötilaa vastaavan vesihöyryn kyllästysosapaineen suhteena.
Lämpötilan laskiessa suhteellisen kosteus nousee ja vastaavasti
lämpötilan noustessa suhteellinen kosteus laskee, vaikka
vesihöyryn absoluuttinen määrã ei muuttuisikaan.
Jos lämpötilaa lasketaan kastepisteeseen saakka, on
suhteellinen kosteus 100 %. Jos lämpötilaa lasketaan edelleen,
osa vesihöyrystä tiivistyy nesteeksi, koska ilman suhteellinen
kosteus ei voi nousta luonnon epäpuhtaissa olosuhteissa yli 100
prosentin.
Täysin kuivan ilman suhteellinen kosteus on 0 %.
Kastepiste ja suhteellinen kosteus ovat vesihöyryn aiheuttamia ilmiöitä ja riippumattomia siitä, mihin vesihõyry on sekoittunut.
Absoluuttinen kosteus yleisesti tarkoittaa absoluuttista veden määrää ilmassa, eli g / m3.
Ilmassa voi olla esim. + 30 asteessa 30 g / m3, kun taas 0 asteisessa ilmassa vettä voi olla sitoutuneena vain 5 g / m3.
Vaisalan sivuilta löytyy kosteuslaskuri, jolla kastepisteitä voi laskea: http://www.vaisala.com/humiditycalculator/
KASTEPISTE EI SAA OLLA RAKENTEISSA
Oikein rakennetussa talossa kastepiste ei muodostu rakenteen sisään.
Useimmin virheen
väitetään olevan pelkästään ilmastoinnissa. Luonnollisesti
ilmastointi ratkaisee suuren osan ongelmista, mutta jos seinä-
ja lattiarakentteet on väärin rakennettu, niin usein todellinen
syy löytyy sieltä.
Väärin toteutetut märkätilarakenteet ja vallankin korjaukset
ovat tuhonneet useita rakennuksia.
Laskennallinen
kastepiste on aina lämmöneristetyssä rakenteessa
lämmöneristeen sisällä.
Kastepisteen laskennallinen paikka määräytyy sisä- ja
ulkolämpötilan ja ilman suhteellisen kosteuden mukaan.
Tosiasiassa kosteus tiivistyy aina lämmöneristeen jälkeiseen
tiiviimpään pintaan. Seinissä tuulenuojalevyn ja villaeristeen
rajapintaan.
Yläpohjassa vesikaton alapintaan sen etäisyydestä riippumatta.
Eristeen vahvuus
saattaa vaikuttaa kastepisteen kohtaan ja se voi "soutaa"
edestakaisin vahvassa eristeessä. Tämä on uusien
rakentamismääräysten kysymysmerkki. Vahvuudet määrättiin
laskennallisesti, ei ajateltu mitään muuta.
Jos käytetään höyrynsulkumuoveja ja ne ovat oikeaa laatua,
jotka aidosti pitää vesihöyryä, niin asioilla on mahdollisuus
toimia.
Liian usein käytetään mitä sattuu muoveja ja niitä lisäksi
puhkotaan nauloin, ruuvein ja läpiviennein holtittomasti.
Silloin ei mikään eristemäärä suojaa homeelta.
Yläpohja tulee
tuulettaa runsaasti, jotta vähänkin saataisiin asioita sen
osalta kuntoon.
Viime aikoina puhallusvillaporukat ovat ruiskuttaneet
räystäiden puoleiset ilmaraot tukkoon. Osa tekee sitä
ymmärtämyyttään osa laiskuuttaan. Ei haluta tehdä kuin
nopeasti eristekuutioita vintille ja rahat pois.
Parhaiten yläpohja tuulettuu, kun se saa ilmansa räystäiden
alta ja poistuu harjan tai / ja päätyjen ritilöiden kautta.
Kun julkisivun ja
tuulensuojan välissä tulee olla ilmarako 20 - 40 mm. Jos
rakennuksen hõyrynsulku on heikko ja huolimattomasti tehty
vielä muusta kuin oikeasta höyrynsulkumuovista, niin
alipaineinen asunto vetää pahimmillaan kastepisteen
höyrynsulkuun saakka ja takuu on, että villaeristeet kastuu.
Asioita pitää Suomen oloissa ajatella talvella ja kesällä
käänteisesti. Kesällä ilma on lämmintä ja kosteaa ja se
pyrkii sisään. Talvella kuivaa, jolloin sisäilma pyrkii
ulospäin. Lisäksi kevään ja syksyn erittäin vaihtelevat
ilmat, jolloin virtausten suunta on edestakaista. Myös tuulet
tulee huomioida, ne aiheuttaa patopainetta ja painaa ilmaa
sisälle.
Myös eristevilloissa on eroja. Lasivilla homehtuu kastuessaan. Kivivilla ei homehdu.
Kosteuden kulkeutumista
aineeseen kutsutaan absorptioksi, sen liikkumista aineessa
sorptioksi ja poistumista aineesta desorptioksi.
Absorptiossa kosteutta voi siirtyä aineeseen ilmasta, vedestä
tai toisesta kosteammasta aineesta.
Desorption aikana kostea aine kuivuu luovuttaen kosteutta
ympäristöönsä.
