Noin puolet suomalaisen saamasta säteilyannoksesta on peräisin huoneilman radonista. Keskimääräinen radonpitoisuus suomalaisissa asunnoissa on noin 120 becquereliä kuutiometrissä. Se vastaa noin kahden millisievertin säteilyannosta vuodessa. Kaikkein tehokkaimmin vähennettäisiin suomalaisten keskimääräistä säteilyannosta pienentämällä huoneilman radonpitoisuutta. Asuntojen, työpaikkojen ja porakaivovesien radonpitoisuudet ovat Suomessa maailman suurimpia.
Radon on hajutonta, mautonta ja näkymätöntä kaasua, jota syntyy maaperässä olevan uraanin ja radiumin puoliintuessa. Huoneilmaan radonia pääsee mm.
Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, joka hajoaa kiinteiksi hajoamistuotteiksi. Huoneilmassa leijuvat radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengityksen mukana keuhkoihin. Itse radonkaasu poistuu uloshengityksen mukana, mutta kiinteät hajoamistuotteet tarttuvat keuhkojen sisäpintaan. Keuhkojen saama säteilyannos lisää keuhkosyöpäriskiä. Suomessa todetaan vuosittain 2000 keuhkösyöpätapausta, joista radonin arvioidaan aiheuttavan noin 300 keuhkosyöpää.
Radonpitoisen veden nauttimisesta aiheutuu säteilyä ruuansulatuselimille.
Radon ei aiheuta allergiaa, huimausta, väsymystä eikä muita sen kaltaisia tuntemuksia. Radonilla ei ole mitään tekemistä ns. maasäteilyn kanssa.
Radonia syntyy, kun maa- ja kallioperässä oleva uraani hajoaa radioaktiivisesti. Talon alla oleva maaperä onkin tärkein huoneilman radonlähde. Maanvaraisen laatan, rinneratkaisujen ja kevytsoraharkkojen käyttö on yleistynyt voimakkaasti 1980- ja 1990-luvuilla. Tällainen rakennustapa lisää radonpitoisen ilman vuotoreittejä maasta asuntoon. Ulko- ja sisälämpötilojen ero aiheuttaa alipaineen, joka suorastaan imee radonpitoista ilmaa maaperästä lämpimiin sisätiloihin. Talvella radonia virtaa sisään enemmän kuin kesällä. Huono ilmanvaihto myös suurentaa radonpitoisuutta. Taloissa, joissa ilmaa poistetaan koneellisesti, voi korvausilmaventtiilien puute kasvattaa alipaineisuutta ja radonpitoisuutta. Suuria radonpitoisuuksia voi esiintyä kerrostalojen alimpien kerrosten asunnoissa.
Radonia tulee huoneilmaan jonkin verran myös rakennusmateriaaleista, esim. betonista ja tiilestä. Suomessa rakennusmateriaalit eivät ole aiheuttaneet suuria sisäilman radonpitoisuuksia. Kerrostalojen ylempiin kerroksiin radon ei yleensä tule maaperästä vaan lähes yksinomaan rakennusmateriaaleista. Ylemmissä kerroksissa radonpitoisuus on pieni, eikä siitä aiheudu terveysongelmaa.
Radonia voi vapautua huoneilmaan myös vedenkäytön yhteydessä. Erityisesti porakaivoveden radonpitoisuus voi olla niin suuri, että se nostaa huoneilman radonpitoisuutta. Radonia vapautuu herkästi etenkin suihkun, pyykinpesun ja astioiden pesun yhteydessä.
Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat Euroopan ja mahdollisesti koko maailman suurimpia. Syyt korkeisiin radonpitoisuuksiin löytyvät geologiasta, rakennustekniikasta ja ilmastosta.
Maaperän huokosilma on Suomessa merkittävin sisäilman radonpitoisuuden lähde.
Eri viranomaistahot ovat antaneet suosituksia ja määräyksiä huoneilman radonpitoisuuksista. Uusissa taloissa raja-arvona pidetään enintään 200 Bq/m3 (becquereliä kuutiometrissä ilmaa) vuoden keskiarvona. Sisäilmastoluokitus 2000 edellyttää luokissa S1 ja S2 enimmäisarvoa 100 Bq/m3, ja S3-luokassa 200 Bq/m3. Rakennuspaikasta riippumatta nämä enimmäisarvot ylittyvät yleisesti suomalaisissa kodeissa.
Varsinkin talvisaikaan kun sisäilma on lämpimämpää kuin ilma talon ulkopuolella, aiheutta lämpötilan ero taloon alipaineen, joka imee sisäilmaan maaperästä radonia muun ilman mukana. Tästä syystä radonin torjunta keskittyy torjumaan radonpitoisen ilman sisään pääsyn rakenteiden välistä.
Asuintilojen radonpitoisuus mitataan marras- ja huhtikuun välisenä aikana, jolloin maa on roudassa. Mittaamisen aikana alapohjan pinnoitusten ja rakennuksen vierustäyttöjen on oltava valmiita ja lämmitys- sekä ilmanvaihtojärjestelmien toiminnassa. Mittausaika on kaksi kuukautta. Maksullisen mittausvälineen ns. radonpurkin voi tilata Säteilyturvakeskuksesta tai Gammadata Finland Oy:stä.
Lisätietoa radonmittauksista
Säteilyturvakeskuksen sivuilta: http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/radon/fi_FI/radon/
LATTIASIENI
Tuhoisimmista ja
pelätyimmistä rakennusten lahottajasienistä on lattiasieni (
Serpula lacrymans ). Se pystyy kuljettamaan vettä ja ravinteita
pitkien matkojen päähän ja siksi se pystyy leviämään
kellarista aina ullakolle saakka ja aloittamaan tuhotyönsä
katseilta piilossa. Se hiipii lattioiden ja seinäpinnotteiden
alla ja lattiapalkkien ja muurattujen rakenteiden läpi ilman,
että mistään huomaa, että vaara on niin lähellä.
Vasta kun lattiasieni on pesiytynyt kunnolla rakenteisiin, se
alkaa tulla näkyviin punaruskeina, vaaleareunaisina itiöeminä.
Siinä vaiheessa suuri osa talon puurakenteista voi olla jo
täysin lahoja, ja on pyydettävä apua lahottajasienet
perusteellisesti tuntevalta asiantuntijalta.
Lattiasieni viihtyy
vain kosteassa puussa. Ullakkorakenteisiin voi tulla
lattiasientä, jos katto ei ole tiivis. Jos kylpyhuoneen
laatoituksen saumat eivät ole tiiviit, lattiasieni voi levitä
laattojen alle.
Kellarin lisääntynyt kosteus voi käynnistää sienivaurion.
Lattiasienen ohuet lonkerot toimivat kuin vesijohdot ja kuljettavat vettä jopa usean kerroksen korkeuteen. Lattiasieni leviää muurattuja rakenteita ja betonia pitkin, kunnes se pääsee käsiksi kuivaan puuhun ja kostuttaa sen.
Seuraavassa lainauksia
MoBiAir sivuilta:
MoBiAir on Vita-terveyspalvelun tiloissa toimiva
mikrobimäärityksiin erikoistunut yritys.
Rakennusten homeongelmat
Miksi kosteusvaurioita esiintyy ?
Asuntojen lämmittämiseen kuluu kotitalouksissa eniten energiaa, jota tietenkin tulisi säästää. Vääränlainen energiansäästö on kuitenkin johtanut paitsi virheisiin itse rakennuksissa myös rakennusten sisäilman huonoon laatuun siitä seuraavine terveyshaittoineen. Vaikka terveydelle haitalliset mikro-organismit tulevat toimeen hyvinkin vähällä ravinnolla, niiden olemassaololle välttämätön tekijä on kosteus- ei vettä - ei elämää. Rakennusmateriaalin liika kosteus voi olla peräisin vuodosta, tiivistymisestä tai kapillaari-ilmiöstä. Rakennuksen jossain osassa voi olla kostea paikka, vaikka sisäilman suhteellinen kosteus olisikin tavanomainen. Kosteusvaurioita voi siis syntyä monella eri tavalla - joskus jopa samanaikaisesti.
1. Rakennukseen jäänyt kosteus. Esim. betonirakentamisen yhteydessä elementtien ei olla annettu kuivua kunnolla.
2. Rakennuksen ulkopuolelta tuleva kosteus. Katto voi vuotaa, seinissä halkeamia, jne.
3. Kosteusvaurio vuotavista vesijohdoista.
4. Kondensaatiokosteus
Yksi varsin tavallisia kosteusvaurioiden syitä on kondensaatiokosteus, joka johtuu rakennuksen kosteustasapaino puutteesta. Rakennuksen sisällä höyrystyy vettä enemmän kuin mitä rakennus pystyy luovuttamaan ulos. Tärkeimpiä syitä ovat:
-uusien tiiviiden ikkunoiden rakentaminen yhtyneenä puutteelliseen tuuletukseen ja ilmastointiin
-puutteellinen tai riittämätön ulko- ja sisätilan lämmöneristys
-riittämätön sisätilojen lämmittäminen kylminä päivinä, korkea suhteellinen kosteus ja huonosti eristetyt ulkoseinät
-Vääränlainen tuuletus: liian paljon (seinät kylmenevät) tai liian vähän (tuuletus sisätilasta toiseen)
Vauriokohtia voi usein olla varsin vaikea identifioida, mutta onnistuu yleensä asiantuntijan avulla. Vanhemmissa rakennuksissa on usein pohjakerros, joista voi syntyä kosteusvaurio kapillaari-ilmiön kautta. Samoin kuin sokeripala imee itseensä täyteen kahvia vaikka kastettaisiin vain yhdestä kulmasta, voivat puutteellisesti eristetyt seinät imeä kosteutta maasta, joka usein on puutteellisesti salaojitettua. Kapillaarikosteudesta syntyneen vaurion korjaus on hankalaa ja usein kallista.
Miten rakennuksen homeongelma syntyy?
Homesienten itiöitä on ympäristössämme kaikkialla. Homeet tarvitsevat kasvaakseen kosteutta, ravinteita ja lämpöä. Ne ovat kuitenkin hyvin vaatimattomia kasvuvaatimustensa suhteen. Käytännössä pintojen ja rakenteiden kosteus on ainoa homekasvua säätelevä tekijä. Kostuneissa materiaaleissa voi kasvaa homeiden lisäksi myös bakteereita, esimerkiksi aktinomykeettejä, jotka tuottavat maakellarimaista hajua.
Mikä tahansa rakennusmateriaali homehtuu, jos kosteutta on riittävästi. Erityisen helposti homehtuvat seinäpaperit, eristeinä käytettävät luonnonmateriaalit, tekstiilit ja monet liimat ja tasoitteet, jotka sisältävät eloperäistä materiaalia. Vaikka homesienet eivät pysty käyttämään ravintonaan tiiltä, betonia tai terästä, ne voivat kasvaa myös näillä pinnoilla.
Rakennuksen kosteus- ja homeongelmia voi esiintyä kaikenlaisissa rakennuksissa. Niinpä terveyshaittojakin voi esiintyä niin kodeissa, kouluissa, päiväkodeissa kuin työpaikoilla.
Homeesta on haittaa
Kosteus- ja homeongelmaisissa rakennuksissa asuvilla tai oleskelevilla voi esiintyä terveyshaittoja. Kosteus ja home turmelevat myös rakennusta. Pitkään jatkunut kosteusvaurio voi johtaa lahosienten kasvuun, mikä lahottaa puuta.
Miksi homesienet ovat haitallisempia rakennuksissa kuin luonnossa esiintyessään?
Kosteusvauriorakennuksen homelajisto on erilainen kuin ulkoilman lajisto. Rakennuksessa vallitsevat olosuhteet suosivat joitakin homesienilajeja enemmän kuin muita. Nämä rakenteissa kasvavat homesienet tuottavat sisäilmaan itiöitä ja kaasumaisia, haisevia aineenvaihduntatuotteita. Eräät rakennusmateriaaleilla hyvin viihtyvät homesienet voivat tuottaa myös myrkyllisiä toksiineja, joita voi itiöiden mukana joutua hengitysteihin ja iholle. Rakennuksessa oleskelevat altistuvat näille epäpuhtauksille sisäilman välityksellä. Sen sijaan luonnossa, ulkoilmassa näiden yhdisteiden pitoisuudet ovat paljon alhaisempia ja altistuminen vähäisempää.
Homeongelman tuntomerkit
Joskus home on silmin nähtävää kasvustoa materiaalin pinnalla. Useissa tapauksissa homekasvu ei ole näin helposti havaittavissa, vaan ongelma voidaan todeta muiden havaintojen avulla.
Kosteus jättää jälkiä moniin materiaaleihin. Tällaisia ovat esimerkiksi pintamateriaalin, kuten maalin, tapetin tai laatoituksen irtoaminen, kupruilu tai lohkeaminen, lastulevyn turpoaminen ja puun tummuminen. Sisäilman ja pintojen kosteusmittaukset auttavat alkuvaiheessa ongelman paikallistamisessa.
Jos home kasvaa pintamateriaalin alla tai rakenteen sisällä, voi ainoa johtolanka olla sisäilman tunkkaisuus, homeen tai maakellarin haju. Hajuakaan ei välttämättä aina havaita. Haju johtuu aktiivisesta mikrobikasvusta, joka tulisi pyrkiä löytämään ja poistamaan.
Asukkaiden tai rakennuksessa oleskelevien oireilu on myös tärkeä johtolanka. Oireilun taustalla voi olla paitsi homeongelma myös muu sisäilman laatuun liittyvä tekijä.
Kosteusvaurioiden rakentamisesta johtuvia syitä
Rakennusten kosteuslähteitä ovat sade-, sulamis- ja valumavedet, tulvat, maaperästä kapillaarisesti nouseva kosteus, ulko- ja sisäilman kosteus, pesu- ja käyttövedet, putki- ja laitevauriot ja rakennekosteus.
Rakennusvaiheessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ilmanvaihtoon, lämmöneristyksiin, kosteuseristyksiin, salaojituksiin, riittävään perustuksen korkeuteen ja maan pinnan muotoiluun rakennuksen ympärillä. myösrakennusmateriaalit on suojattava kastumiselta rakentamisen aikana.
Oikein tehdyllä salaojituksella, riittävän korkeilla perustuksilla ja maanpinnan oikealla muotoilulla estetään sade- ja sulamisvesien pääsy rakenteisiin. Kosteus voi nousta rakenteisiin kapillaarisesti ja aiheuttaa vaurioita myös alapohjan yläpuolisille rakenteille. Täyttösoran tulisi olla riittävän karkeaa, jotta tämä kapillaarinen nousu estyy.
Lämmöneristyksen huolellisella asentamisella estetään rakenteisiin syntymästä kylmäsiltoja. Kylmiin rakenteisiin tiivistyy kosteutta, mikä aiheuttaa niihin kosteusvaurioita. Oikein tehdyllä kosteus- ja vesieristyksellä estetään sisäpuolisen kosteuden pääseminen rakenteisiin esimerkiksi pesutiloissa. On huomattava, että kaakelilaatoituksen sauma ei yleensä ole vesitiivis.
Ilmanvaihdon tulisi poistaa sisäilmaan syntyvät kosteuskuormat. Ilmanvaihdon riittävä mitoitus ja sen asianmukainen, jatkuva käyttö ennalta ehkäisevät osaltaan kosteusvaurioiden syntyä.
Laite- ja putkivauriot ovat usein ennalta arvaamattomia ja äkillisiä. Ne kastelevat materiaaleja nopeasti ja perusteellisesti. Kastuneiden rakenteiden välitön kuivatus ja tarvittaessa materiaalien uusiminen estää yleensä pahempien vaurioiden syntymisen.
Kattovuodon syynä on usein rakennuksen huollon laiminlyönti. Katon läpivientien ympärykset tulisi tarkastaa ja vedenpoistojärjestelmät (kattokaivot, rännit) puhdistaa riittävän usein. Samalla tulee tarkastaa vesikatteen kunto.
Säännöllisellä rakennuksen huollolla estetään usein kosteusvaurioiden syntyminen. Rakennuksissa olisi hyvä tehdä vuosittain tarkastuskierros ja tarkastaa riskialttiit kohdat. Havaitut puutteet tai vauriot tulisi korjata heti.
Miten toimia kosteusvauriota tai homeongelmaa epäiltäessä?
Rakennuksen kosteusvaurion tai homeongelman liittäminen terveysongelmiin ei aina ole yksinkertaista. Tärkeintä ongelman ratkaisussa on ennalta ehkäisy ja ripeät korjaustoimet ongelman poistamiseksi. Useimmiten terveyshaitat ja varsinkin hankalat allergiat puhkeavat vasta kuukausien tai vuosien kuluttua ensimmäisistä kosteusvauriomerkeistä.
Havaitun kosteusvaurion korjaamiseen kannattaa siis ryhtyä välittömästi. Korjattaessa on tärkeää selvittää rakenteiden kostumisen syy ja poistaa se. Homehtuneet materiaalit tulee pääsääntöisesti uusia, vaikka ne olisivat jo kuivuneet. Mikäli tämä ei ole mahdollista, esim. perustuksissa ja kantavissa rakenteissa, home poistetaan pesemällä esimerkiksi hypokloriitilla, jos materiaali sen sallii. Pinnat huuhdellaan ja lopuksi rakenteet kuivataan huolellisesti. Korjauksissa tulisi käyttää rakennustekniikan asiantuntemusta.
Homeisia rakenteita purettaessa ja korjattaessa altistutaan suurille homeitiöpitoisuuksille. Töiden aikana kannattaa suojautua vähintään P2-luokan hengityssuojaimella ja suojavaatetuksella. Itiöitä leviää myös muualle rakennukseen. Muiden henkilöiden oleskelu rakennuksessa tulisi minimoida varsinkin purkutöiden aikana.
Mistä apua?
Epävarmoissa kosteus- ja homevauriotapauksissa lisätietoa antavat kuntien terveystarkastajat ja rakennusviranomaiset. Maksullisia homevaurioselvityksiä tekevät esimerkiksi Kansanterveyslaitos, VTT, aluetyöterveyslaitokset, insinööritoimistot ja sisäilman mittauspalveluyritykset sekä tietenkin MoBiAir Oy (paras mikrobiologinen asiantuntemus) http://www.mobiair.info/ . Kunnilta on myös mahdollista anoa korjausavustuksia.
Kosteusvauriot
Kosteusvaurio saattaa syntyä rakennukseen usealla eri tavalla.
Homekasvu voidaan usein yhdistää läpitunkevaan kosteuteen,
haitalliseen kosteuteen tai useimmiten satunnaisempaan
tiivistyneeseen kosteuteen. Näiden ongelmien olemassaolo on
yleisesti merkki rakennuksessa olevasta viasta, ja ne ovat
teoreettisesti korjattavissa rakenteellisella ratkaisulla. Homeet
tarvitsevat tietyn kosteustason kasvaakseen (vesiaktiviteetti).
Kosteuden määrää vähentämällä voidaan homeiden kasvu
estää. Rakennusmateriaalien ja kuitujen kuivaus on yksi
ratkaisu homekasvun estämiseen. Pinta- ja ilmanäytteiden
ottaminen homeitiöiden tutkimiseksi on suositeltavaa
kuivausprosessin tehokkuuden arvioimiseksi.